AARNI – VIIMEIN KOTIIN

Jäätikkö, kaksi rastia ja tie kotiin

Aarni haki luolan aukolle jääneen piponsa ja levitti kartan eteensä. Muutaman tunnin kuluttua Aarni seisoi valtavan jäätikön edessä. Toisen rastin piti olla aivan lähellä.

Ei arkkua. Ei luolaa. Ei mitään.

Raks.

Aarni pysähtyi.

”Älä…”

Jää petti hänen altaan.

Töms.

Onneksi pudotus jäi lyhyeksi. Aarni makasi hetken selällään, kunnes pipo putosi suoraan hänen naamalleen.

”Sinä ainakin löysit perille.”

Aarni nousi ja huomasi jääseinään kaiverretun toisen punaisen rastin. Sen vieressä odotti vanha puinen arkku.

Hän avasi sen.

Ei kultaa. Ei jalokiviä.

Vain kompassi.

”Tämäkö oli se aarre?”

Yhtäkkiä kompassin neula alkoi pyöriä, kunnes se pysähtyi osoittamaan kohti pimeää tunnelia.

”Sinne tietenkin.”

Aarni seurasi kompassia syvemmälle jäätikköön, kunnes tunneli päättyi suureen jääseinään.

”Loistavaa.”

Hän kopautti seinää kaksi kertaa tassullaan, tällä kertaa hieman kovempaa.

Kop. Kop.

Lumi varisi seinältä ja paljasti jäähän kaiverretun merkin.

Kolmas ja viimeinen punainen rasti.

Aarni tuijotti sitä hetken. ”No siellähän sinä olet.”

Aarni kosketti rastia. Osa jääseinästä liikahti ja sen takaa paljastui kapea käytävä.

Sen päästä kajasti valoa. Aarni astui käytävän läpi ja pysähtyi.

Edessä avautui tuttu luminen laakso.

Hän katseli maisemaa hetken.

Sitten hän tajusi. Koti.

Aarni oli etsinyt tietä takaisin jo vuosia. Ja nyt, kolmen punaisen rastin jälkeen, hän oli viimein löytänyt sen.

Aarni hymyili.

”Vihdoinkin.”

Kompassin neula värähti vielä kerran ja osoitti takaisin kohti jäätikköä.

Aarni vilkaisi sitä.

”Ei tänään.”

Hän työnsi kompassin reppuunsa ja lähti kohti kotia.

Aarrejahti sai odottaa. Vuosien etsimisen jälkeen Aarni oli viimein matkalla kotiin.